Riberalves-ryhmän perustajaperheen Alvesin luoma AdegaMãe-viinitalo on syntynyt miesten kunnianosoituksena suvun matriarkalle Manuela Alvesille. Samalla se on inspiraationa synty- ja luomispaikalle, jonka tavoitteena on arvostaa parhaita rypäleitä ja luoda huipputason viinejä. Edellä mainittu ryhmä on maailmanlaajuisesti tunnettu turskan jalostuksen ja kaupan alan edelläkävijä, joka on suunnannäyttäjä monille muille uudistuksellisilla tuotantomenetelmillään.
Noin 40 minuutin automatkan päässä Lissabonin keskustasta Torres Vedrasin alueella sijaitseva AdegaMãe tuo esiin parhaan terroirista, johon vallitsevat valtamerituulet ovat voimakkaasti vaikuttaneet. Tuottaja erottuu Atlantin valtamerestä inspiroituneilla viineillään, jotka ovat täynnä luonnetta, raikkautta ja mineraalisuutta ja jotka ovat voittaneet palkintoja sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Ollessaan vain 8 kilometrin linnuntien päässä valtamerestä he eivät koskaan unohda kertoa sen merkityksestä myös kuvaillessaan itseään.
Todettakoon vielä, että viinitalo ottaa mielellään vieraita vastaan. Paikan päällä voi aterioida heidän palkitussa (ja kauniin näköalan) ravintolassaan Sal na Adega ja maistaa erilaisia turskasta (ja myös muista raaka-aineista) valmistettuja ruokia, osallistua maistajaisiin, kierrellä viinitarhalla, järjestää erilaisia tapahtumia ja niin edelleen. Ruoasta puheen ollen, osa aiemmin mainituista Riberalvesin tuotteista (esim. tietyt turskan osat) on saatavilla vain tässä ravintolassa. Aterioituamme itse ravintolassa meidän on todettava, että jo pelkkä ruoka on käynnin arvoinen. Lisää siihen vielä viini, ja erityisen mukava päivä on taattu!
Cavazzan historia ulottuu vuoteen vuoteen 1928, jolloin hankittiin talo, jonka ympärillä koko nykyinen toiminta tapahtuu. Toimeentulon vuoksi Cavazza panosti aluksi muiden paikallisten tuottajien tapaan myös muuhun maatalouteen (esim. hedelmät ja vihannekset, tupakka, maissi jne.). Toinen maailmansota toi paljon lisäongelmia, minkä vuoksi ei voitu ajatella vain sitä, mitä itse haluttiin tehdä, vaan oli nähtävä laajempi kuva.
1960-luvulta lähtien alettiin panostaa huomattavasti enemmän viinintuotantoon. Tekniikan kehitys mahdollisti heille paljon parempilaatuisen viinin tarjoamisen, joka osoittautui niin hyväksi, että kysyntä kasvoi jatkuvasti. Tuolloin suurin osa viinistä myytiin 20 litran demijohn-pulloissa (demijohn), jotka kuljetettiin itse paikallisiin ruokapaikkoihin, baareihin ja yksityisasiakkaille.
1980-luvun puolivälistä viiniä alettiin myös viedä ulkomaille. Ensin Saksaan, sitten myös Hollantiin ja Englantiin.
1990-luvun puolivälistä alettiin kuitenkin panostaa vielä enemmän laatuun. Tärkeällä sijalla ei ollut enää vain hyvänmakuinen viini, vaan myös se, mistä kaikki saa alkunsa: maa ja itse kasvi. Otettiin ensimmäiset askeleet kestävämmän kehityksen suuntaan, ja aiempi pergola-tyyppinen viiniköynnösten kasvatusjärjestelmä vaihdettiin Guyot -järjestelmään. Tuotanto väheni kolmanneksella, samalla laatu nousi jälleen huomattavasti. Kun kasvin annetaan tuottaa vähemmän rypäleitä, se antaa vastineeksi paljon keskittyneemmän makuisia marjoja, mikä puolestaan mahdollistaa hienompien viinien luomisen.
Tänä päivänä tuottaja panostaa eniten juuri aiemmin mainittuun maahan eli terroiristaiin. Yli 30 vuotta sitten he ymmärsivät, että tärkeää ei ole määrä vaan laatu, jonka eteen tehdään nyt jatkuvasti työtä, jotta joka vuosi oltaisiin yhä parempia.
Yli 100-vuotisen historian omaava (vuodesta 1891) La Jara on vuodesta 1999 lähtien omistanut viinintuotantonsa luomun periaatteen noudattamiselle. Viinitilalla ei käytetä ainuttakaan torjunta-ainetta, rikkakasvien torjunta-ainetta eikä kemiallista lannoitetta. Lisäksi viinin tuotannossa ei käytetä ainuttakaan kemiallista lisäainetta. Kaikki La Jaran viinit ovat luomua ja samalla myös vegaaneille sopivia.
Paikallisella murteella ”La Jara” – joka on synonyymi omistautumiselle maaperälle – tarkoittaa ”soraa”: Piave-joen hiomat valkoiset kalkkikivisorat peittävät maiseman ja antavat kypsyville rypäleille niiden ainutlaatuiset erityispiirteet ja ominaisuudet. Nimi ”La Jara” ilmentää jatkuvaa huomiota ja omistautumista heidän viinitarhoilleen ja maaperälleen: raskasta ja huolellista työtä, jota tehdään rivien välissä päivästä toiseen, ympäri vuoden.
Sen lisäksi, että La Jaran viinit on valmistettu huolella ja ovat maukkaita, niiden takana on myös upeita ihmisiä. Puolivahingossa tapahtuneesta kohtaamisesta Pariisin viinimessuilla tuli pidempi istuskelu. Heidän myyntijohtajansa Giovannin leppoisa vibe, rento olemus, meidän lakkaamaton naurumme ja maukkaat viinit olivat ne, jotka lopulta johtivat yhteistyöhön. Giovanni tiesi, ettei hänen tarvitse tehdä klassista myyntityötä. Viinit puhuvat itse puolestaan, mikä puolestaan antaa hänenkin olla oma itsensä.
Meille juuri se on kaikkein tärkeintä. Viinit voivat kyllä olla hyviä, mutta jos ihmisiin ”niiden takana” ei synny yhteyttä, ne eivät myöskään päädy valikoimaamme.
Perheyritys, jonka johdossa ovat Leopold ja hänen vaimonsa Doris. Niin samanlaiset ja kuitenkin niin erilaiset – kaksi, jotka täydentävät toisiaan täydellisesti – vastakohtaisuuksistaan huolimatta tai jopa juuri niiden vuoksi.
Leopold – perinteisen viinintekijäperheen poika, joka opiskeli Kremsin viininviljelykoulun koulutuksen lisäksi viininvalmistuksen taidon ennen kaikkea isältään. Hänellä on erityinen side omaan maapalaansa, ja hän on syvästi juurtunut kotiseudulleen. Hän on hiljainen, introvertti, syvällinen ja hienotunteinen, ja tuntee olonsa mukavimmaksi kellarissaan, jossa vallitsee lähes meditatiivinen hiljaisuus ja rauha.
Doris – elävä pyörremyrsky, optimisti, täynnä energiaa ja elämäniloa. Koulutettu juristi, jolla oli itse asiassa aivan toiset suunnitelmat… Mutta sitten kaikki muuttui – hän rakastui viehättävään viinintekijään, ja vuodesta 2013 lähtien hän on ollut tämän rinnalla. Vähitellen hän tunsi, että hänen tulevaisuutensa on viinissä. Viinintekijänä oleminen on Dorisin elinikäinen unelma. Hän pitää luonnossa elämistä ja työskentelyä suurena etuoikeutena.
Viinintekijän ammatti on hyvin vaativa. Yhdessä työskenteleminen, heidän erilaiset vahvuutensa ja taitonsa sekä yhteinen intohimo viiniä kohtaan antavat Dorisille ja Leopoldille energiaa ja vauhtia viinintekijöiden työhön. Niin viinitarhalla, kellarissa, esittelyissä ja maistajaisissa kuin tietysti asiakkaiden kanssa keskustellessa.
Todettakoon, että koska kyseessä on sittenkin perheyritys, ei myöskään tytär Victoria päässyt kauas viinitilalta, ja hän hoitaa nyt pääasiassa markkinointia.